Päihdekasvatus

Osallistuin kuudesluokkalaisten päihdekasvatukseen osana Turun kaupungin ehkäisevän päihdetyön järjestämää päihdekasvattajakurssia. Kurssin vastuuvetäjinä toimivat Turun kaupungilta Niina Jalo ja Jenni Tähkävuori. Kurssin alussa osallistuin koulutukseen, joka järjestettiin neljänä päivänä seitsemän tunnin pätkinä. Koulutus oli erittäin kattava ja opin paljon uusia hyviä menetelmiä pedagogiseen työskentelyyn littyen. Koulutuspäivien jälkeen menimme pareina pitämään päihdekasvatustunteja kolmesti 1,5h ajan kahdelle eri luokalle (eli yhteensä 6 kertaa). Päihdekasvattajakurssi on viiden opintopisteen suuruinen kurssi ja se on osa ensimmäistä ammatillista harjoitteluani. 

Päihdekasvatustuntien kokemuksia

Vedin päihdekasvatusoppitunnit parini Nea Tuorilan kanssa Vähä-Heikkilän koulussa ja Topeliuksen koulussa. Kaikki oppitunnit pidettiin etänä koronatilanteen vuoksi. Oli harmillista, että emme päässeet lähiopetukseen paikan päälle, mutta tunnit sujuivat kuitenkin mielestämme hyvin ja olimme lopussa oikein tyytyväisiä. Vähä-Heikkilän koulun luokalle saimme pidettyä suunnitellut kolme oppituntia, mutta Topeliuksen koulun luokalle pidimme vain kaksi, sillä luokan opettajalla oli vaikeuksia löytää tarpeeksi yhteistä aikaa. Tämä ei ollut meille kuitenkaan ongelma, sillä yhdistimme kahden oppitunnin asiat ja saimme käytyä läpi kaikki suunnitellut aiheet ja harjoitukset. 

Etätuntien pitäminen sujui hyvin ja suunnitelmista pidettiin kiinni. Olisi tietenkin ollut mukavampaa olla paikan päällä pitämässä tunteja, mutta onneksi opettajat ja oppilaat olivat tietoteknisesti taitavia ja tunnit sujuivat ongelmitta. Jouduimme kuitenkin turvautumaan opettajaan aika paljon. Esim. opettaja hoiti materiaalien jakamisen, luokan hiljentämisen ja vastasi oppilaiden viittauksiin. Oli hankala kuulla oppilaiden vastauksia, kun he eivät olleet lähellä tietokonetta ja opettaja joutui aina toistamaan vastaukset meille. Meillä oli jokaiselle oppitunnille diaesitys. Aina tuntien alussa tervehdittiin ja käytiin läpi päivän aikataulu ja lopussa vielä kiitimme päivästä. 

Oli erittäin hauskaa ja mukavaa vetää tunteja, sillä huomasin, että tuntien vetäminen oli minulle luontevaa ja se sujui hyvin. Opin paljon uutta sekä itsestäni että opetustyöstä. Oli myös kiva huomata, että etätuntien pitäminen onnistuu, vaikka joutuukin miettimään kaikki harjoitukset uudelleen. Oppilaat käyttäytyivät oikein mainiosti eivätkä he riehuneet tuntien aikana. He myös kuuntelivat meitä ja osallistuivat yhteiseen keskusteluun aktiivisesti. Jäin kaipaamaan vuorovaikutusta, jota ei etäopetuksella voi saada tai tarjota. Huomasin myös, että oppilaat olivat hyvin kiinnostuneita oppituntien aiheisiin ja kyselivät aktiivisesti erilaisia kysymyksiä. Kaiken kaikkiaan päihdekasvatusoppitunnit ja -koulutus olivat erittäin onnistuineita ja olen erittäin iloinen siitä, että pääsin osallistumaan tälle kurssille.

Miten puhua päihteistä?

www.päihdelinkki.fi

Lapselle?

• Lasten suhtautuminen päihteisiin on yleensä kielteinen eivätkä he ymmärrä miksi päihteitä käytetään. Vahvista lasten kielteistä suhtautumista ja selitä, miksi aikuiset käyttävät päihteitä.
• Mitä pienempiä lapset ovat, sitä vähemmän kannattaa puhua aineista tai niiden ominaisuuksista. Lasten kasvaessa heitä tulee informoida päihteisiin liittyvistä riskeistä ja vaaroista.
• Tärkeää on saada lapset asennoitumaan siten, että päihteiden käyttöön ei liity mitään hienoa tai tavoiteltavaa.
• Välittömistä haitoista kertominen on tehokkaampaa kuin pitkäaikaisen käytön aiheuttamista haitoista kertominen.
• Keskustele lasten kanssa siitä, miten päihteet voivat vaikuttaa ihmiseen erilaisten seurausten - hyvien ja pahojen - muodossa sekä miten ihminen muuttuu ollessaan päihtyneenä.
• Jo pienille lapsille on tärkeää painottaa sitä, että he eivät saa lähteä vieraan mukaan eivätkä ottaa vastaan mitään vieraalta ihmiseltä.
• Rohkaise lapsia suojelemaan itseään myös siten, että kavereiden tehdessä jotain hölmöä he voivat toimia toisin eli opetella vastustamaan ryhmäpainetta.
• Älä pelottele tai korosta liikaa päihteiden vaaroja. Nämä keinot voivat tehdä päihteistä entistä houkuttelevampia. Lapset voivat myös ahdistua nähdessään päihteiden käyttöä ja päihtyneitä ihmisiä.
• Korosta, että tupakka, alkoholi ym. eivät kuulu lasten elämään.
• Kerrottaessa päihteistä lapsille korostuvat mallit, jotka he saavat aikuisilta päihteiden käyttämisestä. Lasten suhtautuminen päihteisiin lähtee kotoa.

Ehkä tärkein asia, miten voimme tukea lasta päihteettömään elämään, on lapsen itsetunnon vahvistaminen. Kun lapsi hyväksytään omana itsenään, kun häntä tuetaan hyviin ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja yksilöllisyyteen ja kun hän tuntee kuuluvansa johonkin, hänellä on hyvät mahdollisuudet selvitä ilman päihde- ja huumekokeiluja.

Nuorelle?

• On hyvä miettiä etukäteen, minkä ikäisten ja millaisessa elämäntilanteessa olevien nuorten kanssa aikoo puhua.
• Panosta sellaisen ilmapiirin luomiseen, jossa nuori kokee tulevansa hyväksytyksi ja kuulluksi omana itsenään.
• Anna nuorten osallistua aktiivisesti eikä vain kuulijoina. Vuorovaikutteinen päihdekasvatus on selvästi vaikuttavampaa kuin yksisuuntainen tietovalistus.
• Korosta nuorten vastuuta omista valinnoista ja omasta elämästä.
• Korjaa nuorten tiedot, jos ne ovat yksipuolisia tai vääriä. Nuorilla on oikeus saada oikeaa tietoa päätöksentekonsa pohjaksi
• Älä vastaa nuorten puolesta tai ole itse liikaa äänessä. Nuoret eivät kaipaa aikuista, joka sanoo korokkeella seisten, mitä pitäisi tehdä, vaan ohjaajaa, jonka kanssa voi keskustella.
• Älä luovuta, jos keskustelu lähtee tahmeasti liikkeelle. Nuoret saattavat tarvita aikaa rohkaistuakseen keskustelemaan aiheesta.
• Tehokkainta päihteidenkäytön ehkäisy on, jos koko sosiaalisen verkoston (perhe, suku, koulu, naapurit, kaveriporukka, harrastusryhmä) viesti päihteistä on yhdenmukaista.
• Kysy nuorilta, mitä he odottavat aikuisilta ja vie tieto eteenpäin.
• Niille nuorille, jotka eivät ole kokeilleet päihteitä, kannattaa painottaa, ettei päihteiden käyttö tarjoa tyydyttäviä elämänkokemuksia. Keskustelussa on hyvä kyseenalaistaa kannattaako päihteitä kokeilla lainkaan.
• Päihdekasvatuksen tarkoitus on saada nuoret aidosti pohtimaan päihteiden käyttöä monesta eri näkökulmasta. Vain oman pohdinnan kautta he voivat tehdä muista riippumattomia valintoja ja sitoutua yhteisiin sopimuksiin.

Aiheita ja menetelmiä:

• Itsevarmuuden kasvattaminen
• Ryhmäpaineen vastustuskyvyn ja kriittisen asenteen vahvistaminen
• Tiedollisia ja sosiaalisia valmiuksia kieltäytyä päihteiden kokeilemisesta
• Vaihtoehtoja päihteelliselle elämälle
• Tietoa avunsaannista itselle tai käyttävälle ystävälle
• Harjoittelu, draama

Aikuiselle?

• Valmistaudu siihen, että vanhemmilla voi olla jyrkkiäkin näkemyseroja siitä, kuuluvatko päihteet nuoren maailmaan. Osa vanhemmista ostaa lapsilleen alkoholia tai muuten katsoo nuoren juomista läpi sormien.
• Vanhempainillat ovat mahdollisuus päästä vaikuttamaan vanhempien ajatuksiin jo ennen kuin nuori tekee päihdekokeiluja. Vanhempainillassa voidaan yhdessä keskustella mielipiteistä ja kokemuksista ja luoda yhteisiä pelisääntöjä.
• Asioita on hyvä tarkastella melko yleisellä tasolla, ei syyttäen eikä voimakkaasti tunteisiin vedoten. Paikallista päihdetilannetta on kuitenkin mielenkiintoista käsitellä; monesti on innostavaa pohtia mitä juuri minä voisin tehdä nuorten päihteiden käytön vähentämiseksi.
• Kerro vanhemmille, että lapsi tarvitsee vanhemmat, joiden luokse voi tulla myös silloin, kun olo on epävarma ja kaverit tekevät asioita, joihin ei itse tahtoisi osallistua.
  
• Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, ja tietävät millaista tietoa hän tarvitsee. He osaavat arvioida, tarvitseeko hän esimerkiksi tietoa päihteiden vaaroista, keskusteluja ihmisten päihteidenkäytön syistä vai pohdintaa päihdemainonnan motiiveista. Silti vanhemmat tarvitsevat kuitenkin tukea ja apua muilta aikuisilta vaikeita kysymyksiä ja tilanteita kohdatessaan.
• Ohjaa vanhemmat miettimään myös omaa päihteidenkäyttöään. Vanhempien alkoholinkäyttö ja asenteet alkoholiin vaikuttavat lapseen ja hänen omiin juomistapoihinsa. Vanhemmat voivat tukea kohtuukäyttöä ja tilanneraittiutta, mutta he voivat myös tarjota alkoholistisen juomismallin. Lapsi voi lisäksi oppia, että ongelmista ja kriiseistä selviää alkoholin avulla.
• On tärkeää, että koko lapsen ja nuoren sosiaalisen verkoston viesti päihteistä on yhdenmukainen.
• Anna vanhemmille ajankohtaista ja oikeaa tietoa päihteistä. Kerro, että myös lapset ja nuoret tarvitsevat vääristelemätöntä ja oikeaa tietoa päihteidenkäytöstä, jotta he voivat tehdä omat päätöksensä.
• Kerro vanhemmille, että On hyvin todennäköistä, että nuori tietää päihteistä enemmän kunn hänen vanhempansa. Tästä huolimatta asia on uskallettava ottaa asia puheeksi. Vanhemman on tärkeä ymmärtää, ettei hänen tarvitse olla asiantuntija voidakseen puuttua asiaan - riittää kun on välittävä aikuinen.

Suojaavat tekijät sekä riskitekijät

Päihdekokeiluilta suojaavia tekijöitä

• Tasainen temperamentti
• Luottamukselliset sosiaaliset suhteet lähiyhteisössä, vahva vanhemmuus, mahdollisuus yhteisiin aktiviteetteihin
• Mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaan ja tulevaisuuteen
• Hyvä itsetunto ja itsetuntemus
• Tietoisuus päihteidenkäytön riskeistä
• Lähiyhteisön vastuullinen suhtautuminen päihteiden käyttöön, päihdekielteinen esimerkki
• Kriittiset päihteidenkäyttökulttuurit
• Päihteiden vaikea saatavuus ja tarkoituksenmukainen kontrolli
• Vastuullinen suhtautuminen päihteiden käyttöön

Päihdeongelmia ennustavia riskitekijöitä

• Sosiaalinen epäluottamus ja heikko itsetunto
• Elämäntilanteen hallitsemattomat muutokset, kasvatuksen ja kodin
  puutteet, traumat
• Päihdemyönteinen paine sosiaalisessa ympäristössä
• Vanhempien päihdemyönteinen suhtautuminen ja esimerkki
• Yksinäisyys ja syrjäytyminen ikäryhmästä
• Epäsuotuisa sosiaalinen kierre, kuten keskeytynyt koulu tai työ
• Päihteiden helppo saatavuus ja kontrollin vähäisyys
• Päihteiden varhainen kokeilu
• Humalahakuinen päihteiden käyttö, päihteidenkäyttö yksin
• Riskikäyttäytyminen ja tapaturma-alttius päihtyneenä